LYHYESTI |
20.08.2008 |
Tai kuin talonrakennusurakka: tinkimätöntä, äärimmäisen huolellista työtä vahvoista perustuksista kattoharjanteen viimeiseen saumaan asti pienintäkään yksityiskohtaa laiminlyömättä. Ja sinä päivänä, kun talo on |
|||
15.02.2008 |
12.07.2008 |
Lisäkriteerinä minun kisalipulleni tällaisessa tilanteessa on se, ettei ko. osallistumisestaan luopuvan urheilijan kotimaasta ole asettaa kilpailuun ITU:n kriteerit |
|||
|
24.06.2008 Sori kun raportti MM-kisasta on viipynyt…siihen on monia syitä. Suurin syy on se, että pääsin 4,5 kk / 4 manteretta / 6 maata käsittäneen ulkomaankomennuksen jälkeen vihdoinkin piipahtamaan Suomessa, ja lyhyen vierailuni aikataulu oli niin tiivis, etten ehtinyt tietokoneen ääressä istuskelemaan. Toinen syy on se, että Pekingin suhteen jossittelu jatkuu, joten minulla ei edelleenkään ole lopullista varmuutta pääsenkö olympialaisiin vai en. Mutta nyt kuitenkin pieni raportti Kanadan kisasta sekä eilisestä Ranskan Grand Prix’stä. Kaksi viikkoa on tätä kirjoittaessani kulunut Kanadan MM-kilpailusta, mikä oli samalla viimeinen tilaisuuteni kohentaa asetelmiani olympialaisiin oikeuttavassa rankingissa. Lähdin kisaan tavoittelemaan sijoitusta 29 parhaan joukossa, mikä olisi nostanut minut rankingissa yhden pykälän ylöspäin ja tehnyt Pekingin keikasta totta erittäin suurella todennäköisyydellä. Mutta kuinka sitten kävikään… Matkustin Vancouveriin suoraan Madridin maailmancupin jälkeen ja ehdin olla paikalla 1,5 viikkoa ennen kisaa, mikä oli riittävä aika toipua aikaerorasituksesta. Suomalainen monipuolisuusihme, Vancouverissa viime vuodet vaikuttanut Sami Vaskola piti minusta paikan päällä hyvää huolta ja Suomesta seuraan liittyi kova kaksikko Hast – Paalimäki kisaviikoksi. MM-kisan olosuhteet olivat karut, kun veden lämpötila oli vajaat 12 astetta ja ilman lämpötila pyöri samoissa lukemissa. Uinti suoritettiin suhteellisen tyynessä merivedessä, pyöräreitillä oli tiukka nousu kahdeksan kertaa kivuttavana ja juoksussa loivaa ylä- ja alamäkeä. Harvemmin on ennen starttia näkynyt märkäpuvun päälle vilttejä ja aamutakkeja kietoneita kilpasiskoja, mutta nyt jokainen teki voitavansa pitääkseen itsensä lämpimänä. |
Mitä nyt tapahtuu, niin se on Korkeamman hallussa, itse voin vain odotella. Ainoa takaporttini Pekingiin on se, että kaikkia rankingissa edelläni olevia urheilijoita ei lähetetä Pekingiin heidän kansallisten olympiakomiteoidensa toimesta. Tieto tästä tulee 7. heinäkuuta. Koska urheilija ei kuitenkaan voi vain levätä laakereillaan, jotain pitää tehdä ennen sitäkin. Pariisi kisapaikkana oli sinällään varsin eksoottinen ja pieni tärkeimmät nähtävyydet käsittänyt sightseeing oli hieno bonus reissulle. Itse kisassa uimme 750m Seine-joessa, pyöräilimme 20km hevosurheilupyhätön ympärillä ja juoksimme arviolta 4km saman areenan sisäpuolella. Kisassa oli mukana yli 70 naista, mikä ei jäänyt huomaamatta! Uinti oli täydellinen kaaos. En muista milloin olisin viimeksi panikoinut yhtä pahasti, nyt tuntui etten saa happea mistään ja yritin vain kaikin keinoin päästä väljemmille vesille joka puolella huitovien ja potkivien käsien ja jalkojen keskeltä. Vedestä ylös nousu oli oma lukunsa, kun liukkaan muovipaloista kootun ponttoonin päälle piti yrittää kammeta itsensä käsivoimin ja kymmenien naisten halutessa nousta ylös yhtä aikaa jäljessä tulleet tekivät edellään olleiden nousemisen todella vaikeaksi. Olin erittäin helpottunut päästessäni pitkältä tuntuneiden lähes 12 minuutin jälkeen kuivalle maalle ja nopean vaihdon jälkeen pyöräilyosuudelle. Tällä kertaa Vancouverista poiketen sain vauhdin päälle heti ensi metreistä alkaen ja hiljalleen ympärilläni oli vahva ryhmä, jonka kanssa ajoimme kärjen kiinni ja näin ollen pääsin ensimmäisten joukossa kakkosvaihtoon. Levänneestä kropasta löytyi juoksuunkin hyvä vaihde ja runttasin menemään oikein raivokkaasti. Pienen tuuletuksen arvoinen loppukiri irtosi vielä maalisuoralla ja siivitti minut pienoismaailmancupiksi kutsuttavan liigan kilpailussa viidenneksi. Kauemmin kuin kisasuoritukseen menikin sitten 90ml näytteen tiristämiseen dopingtestissä, minkä seurauksena missasin jopa junayhteyteni eteenpäin, mutta se onkin sitten aivan oma lukunsa… Nyt olen jo vaihtanut Pariisin ihmisiä vilisevät kadut Pyreneillä sijaitsevan Font Romeun harmoniseen luonnon rauhaan. Tämä on sama harjoituskeskus 1800m korkeudessa, missä viime kesänäkin treenasin (terveisiä pelastaville enkeleilleni Annelle ja Arille, tällä kertaa puksutin perille keltaisella junalla Ranskan puolelta!). Täällä saan taas urheilla valmentajani silmän alla ja harjoitella olympialaisiin jo valittujen urheilijoiden kanssa, joten alles in ordnung. Uusia uutisia sitten, kun jossittelut voi viimeinkin lopettaa. Merja |
|||
|
27.05.2008 Tässä pieni katsaus menneeseen ja tulevaan, samalla kun viimeistelen pakkausta Vancouverin matkaa varten ja poden lievää kuumetta päänsäryn kera. Mallikkaasti menneen Etelä-Afrikan maailmancupin jälkeen matkustin Eurooppaan ja 5 välipäivän jälkeen toistin tutuksi tulleen urakan triathlonin perusmatkan EM-kisoissa Lissabonissa. Tein kisassa elämäni toistaiseksi parhaan uinnin ja nousin vedestä vain puoli minuuttia kärkiryhmän takana. Valitettavasti siinä oli kuitenkin noin 10 sekuntia liikaa, sillä en jaksanut kuroa eroa kiinni pyöräilyosuudella, vaan ajelin kakkosryhmän mukana. Pyöräily olikin harvinaisen raskaan tuntuista teknisesti haastavalla EM-reitillä, ehkä edellinen kisa painoi vielä jaloissa. Juoksussa jalat toimivat hieman paremmin ja tein aivan kelvollisen juoksun parannellen sijoitustani muutaman pykälän. Lopputuloksissa olin 25., mikä oli kohtuullinen saavutus kovatasoisessa kisassa. EM-kisan jälkeiset 1,5 viikkoa harjoittelin Portugalissa, Rio Maiorin kaupungissa sijaitsevassa harjoituskeskuksessa. Olosuhteet olivat erinomaiset ja kun harjoituskaverina oli Ateenan olympiatriathlonin voittanut itävallan Kate Allen, treenattua tuli sekä määrällisesti että tehollisesti ehkä turhankin kovaa, mikä kostautui sunnuntaisessa maailmancupin kisassa. Madridiin kokoontui nimekäs joukko triathlonisteja taistelemaan toiseksi viimeisistä olympiapisteistä. Olosuhteet Espanjassa olivat vuodenaikaan nähden poikkeukselliset, kun lämpöä ilmassa oli vain noin 15 astetta, vesi oli alle 18-asteista ja miesten kisan aikana ukkoskuuro purkautui rakeina. Niin miesten kuin naistenkin kisassa keskeytyksiä tuli harvinaisen paljon juuri hankalista olosuhteista johtuen. |
Minulla ei ollut kisaan mennessä paras mahdollinen vire, mutta tiedostin toki kilpailun tärkeyden Pekingin suhteen ja lähdin tekemään parasta mahdollista suoritusta. Lisätsemppiä toi myös uintivalmentajani Ekin ja puolisonsa Raijan saapuminen Suomesta asti paikan päälle kisakatsomoon. Uintiosuus meni kohtuullisen hyvin, sillä taakse jäi monia yleensä minua nopeammin uivia. Ero kärkeen oli kuitenkin toivottomasti yli minuutin. Pyöräilyosuuden ajoinkin sitten ns. kolmosryhmässä ja tappiota hyvällä ryhmätyöskentelyllä edenneisiin kärkiporukoihin kertyi tuskastuttavan paljon raskaalla ja sateesta liukkaiden teiden vuoksi hieman vaarallisellakin reitillä. Varsinainen murheenkryyni tässä maailmancupissa oli kuitenkin juoksu. Se ei kulkenut kerrassaan mihinkään. Jouduin päästämään useamman tytön ohitseni, kun en vain saanut jalkojani liikkumaan nopeammin. Heikko juoksu pudotti minut lopputuloksissa sijalle 31 ja olmpiapistesaaliini jäi tavoiteltua pienemmäksi. Pekingin suhteen tilanne on nyt se, että olen olympiasimulaatiossa sijalla 57, kun 55 naista pääsee olympialaisiin. 8. kesäkuuta Vancouverin MM-kisoissa on vielä pisteitä jaossa ja lopullisen tilanteen tietää vasta heinäkuun alussa, kun kansalliset olympiakomiteat vahvistavat triathlonjoukkueensa. Minulla on siis paljon pelissä tulevassa Kanadan kisassa. Triathlon on siitä erikoinen urheilumuoto, että kolmen lajin yhdistelmä voi sujua noin 3 potenssiin 3 eli 27 eri tavalla, kun kukin lajeista voi mennä karkeasti ottaen huonosti, keskinkertaisesti tai hyvin, ja harvoin jokainen laji kulkee samalla tavalla yhdessä kisassa. Vancouveriin lähden kuitenkin tavoittelemaan täyspottia eli kolmen ”hyvän” suoraa. Onneksi kisaan on vielä reilusti aikaa, niin ehdin toivottavasti toipua tästä äkillisesti tulleesta taudista ja herkistellä kehoni vauhdikkaampaan menoon. |
|||
|
20.05.2008 |
Teimme tiukasti toita ja saavutimme |
|||
|
22.04.2008 Mooloolaba ja New Plymouth Anteeksi katkos kotisivuni toiminnassa. Se ei tosin millään lailla johtunut minusta. Eräänä päivänä vain huomasin muuttuneeni ihan virallisesti matkatoimistoksi. Epävirallisestihan sitä olen ollut jo pidemmän aikaa, kun hoitelen lentoja, majoituksia, autonvuokrauksia, yms. itselleni ja välillä muillekin. Mutta nyt sivut siis toimivat taas ja ajattelin kirjoittaa muutaman rivin viimeisimmistä kisoistani. Maailmancup pyörähti käyntiin ”kotikisalla” Mooloolabassa, Australian Sunshine Coastilla. Kotikisaksi voin kutsua sitä siksi, että ennen kisaa ja nyt edelleen kisan jälkeen kevään leirin tukikohtani on ollut 4km päässä maailmancupin kisakeskuksesta. Mooloolaba oli etukäteen ajatellen pieni peikko, sillä kahdella edellisellä yrityksellä en ko. kisassa ollut päässyt maaliin asti. Nyt kuitenkin olin niin fyysisesti kuin henkisestikin valmis raskaan kisan haasteisiin. 1500m uinnin aikana meri oli miellyttävän tyyni ja rantauduin alle 1,5min kärjen takana. 40km pyöräilyosuudella ajoin porukassa, jossa oli aluksi 5 naista, mutta toiseen vaihtoon tullessa jo huomattavasti enemmän, kun saavutimme parinkymmenen hengen kärkiryhmää lukuun ottamatta kaikki edellämme ajaneet. Tein pyöräilyssä niin paljon vetojuhdan töitä, että juoksussa sainkin sitten vain väsyneenä katsella, kun muut menivät menojaan. Lopputuloksissa olin sijalla 40. Ei mikään kovin hohdokas tulos, mutta toi kuitenkin tullessaan muutamia olympiarankingpisteitä ja ennen kaikkea helpotti henkisesti. Ensimmäinen kohtaaminen muiden maailmancupia kiertävien kanssa kisatauon jäljiltä osoitti, että en ole pudonnut kelkasta, vaan hyvänä päivänä kaikki (paitsi ihan kärki, jonne päästäkseen pitäisi juosta kymppi alle 35 minuutin, mihin en usko pystyväni) on mahdollista. |
Viikkoa myöhemmin cup jatkui toisella osakilpailulla naapurimaa Uudessa-Seelannissa. New Plymouth antoi parastaan taikomalla meren tyyneksi, tuulen kohtuulliseksi ja ilman kuivaksi sekä sopivan lämpimäksi. Vesi oli juuri ja juuri alle 20-asteen rajan, jolloin märkäpuku oli sallittu. Pyörälenkki oli sopivan mäkinen ja tekninen tuomaan haasteita heikommille pyöräilijöille. Juoksureitti puolestaan oli nopea, vaikkei aivan tasainen ollutkaan. Onnistuin jälleen uinnissa erinomaisesti ja tällä kertaa jäin kärjestä vain minuutin. Pyöräreitti sopi minulle erinomaisesti ja otin pari irtiottoyritystäkin kakkosporukasta, jossa ajelin, mutta en saanut muita naisia mukaani ja yritykset tyrehtyivät omaan mahdottomuuteensa. Tein taas paljon töitä vetäen muita perässäni, mutta tällä kertaa maltoin myös aika ajoin kerätä voimia antamalla toistenkin nauttia vetojuhdan roolista. Näin toimien valitettavasti ero pyöräilyn kärkiryhmään kasvoi lähemmäs kahta minuuttia, mutta toisaalta pääsin juoksuosuudelle hieman tuoreemmilla jaloilla. Juoksu lähtikin alusta asti liikkeelle aivan eri rytmillä kuin Mooloolabassa. Sain nyt tehtyä teknisesti paremman suorituksen ja se näkyi heti kahta minuuttia nopeampana osuusaikana. Tulosluettelossa nimeni oli lopulta sijalla 26, mihin olen varsin tyytyväinen. Olympiarankingissa nousin sijoitukseni ansiosta jälleen niiden 55 armoitetun joukkoon, jotka ovat menossa Pekingiin. Australian ja Uuden-Seelannin kisojen osalta haluan erityisesti kiittää Hastin Jarmoa (joka teki molemmissa kisoissa hienot suoritukset ollen 31. ja 22.) ja Tuijaa erinomaisesta seurasta, sekä Paalimäen Istoa taitavasta työstä ongelmallisen kehoni saattamiseksi kisakuntoon. Maailmancupin kolmannen ja neljännen osakilpailun eli Japanin ja Etelä-Korean kisat jätin väliin ja osallistun seuraavaksi viidenteen osakilpailuun, joka käydään 4. toukokuuta Etelä-Afrikassa. |
|||
|
16.03.2008 Geelongin kisan jälkeinen aika eli viimeiset 4vko ovat olleet urheilullisesti erittäin onnistuneita. Rankkaa kisaa seuranneen palauttavan viikon lopuksi matkustin Australiasta meren taa Uuden-Seelannin puolelle leireilemään jo tutuksi tulleessa ympäristössä Wanakan lähettyvillä. 1500m korkeudessa sijaitsevaan hiihtokeskukseen kokoontui 2-3 vko leirille joukko Uuden-Seelannin ja Hong Kongin triathlonparhaimmistoa vahvistettuna minun ja menestyneen saksalaisnaisen panoksella. Leirillä pääsin pitkästä aikaa harjoittelemaan valmentajani valvovan silmän alla ja mukana olivat myös Christchurchin ja Dunedinin ajoilta tutut uintivalmentajat. Leirillä harjoittelimme kaikkia kolmea triathloniin sisältyvää lajia lähes päivittäin. Uintitreenejä oli niin altaassa kuin kauniissa Wanaka-järvessäkin, kun taas pyörä- sekä juoksuharjoituksissa kilometrejä taitettiin monissa eri paikoissa harjoituksen tavoitteesta riippuen. Leiriohjelma oli tehopainotteinen ja kilpailuihin valmistava, eikä määrä sen vuoksi kohonnut mitenkään erityisen korkeaksi. Kovatasoisessa porukassa sain pinnistellä välillä kovastikin pysyäkseni vauhdissa mukana, mutta raskaiden hetkien vastapainoksi oli erittäin tyydyttävää kyetä esim. juoksemaan vetoharjoituksessa samaa vauhtia vuoden 2004 maailmancupin kokonaisvoittajan kanssa. Suoraan leiriltä lensin Pohjoissaarelle Wellingtoniin, missä käytiin 9.3. Oceanian triathlonmestaruuskilpailu. Kisaolosuhteet olivat pettämättömän wellingtonilaiset; erittäin voimakas tuuli näytteli isoa roolia tässäkin kisassa. Uintia varten järjestäjät olivat luoneet peräti kolme varasuunnitelmaa siltä varalta, että merenkäynti on kisapäivänä vaarallisen myrskyisä. Lopulta uimme kuitenkin ensisijaisen suunnitelman mukaan, vaikka ristiaallokossa eteneminen ja reitin merkiksi asetettujen poijujen näkeminen olikin haastavaa. Pyöräreitti mutkitteli lahden rantaa ja edestakaisella reitillä tuuli puhalsi kohdasta riippuen mistä suunnasta milloinkin. Kauimmaisessa kääntöpisteessä minulta meinasi kerran lähteä pyörä alta, kun kova myötätuuli puski eteenpäin voimakkaammin kuin ymmärsinkään ja jouduin tekemään rajun jarrutuksen hiljentääkseni vauhtia tarpeeksi käännöksen mahdollistamiseksi. Toisaalta vastatuulessa nopeuteni oli välillä 10km/t tasaisella maalla maksimiväännöllä! Kaikkein kauheinta oli, kun tuuli puhalsi sivulta, kypärä pysyi päässä vain suuta ammollaan auki pitämällä (kiinnityshihna pysyi näin leuan takana) ja pelkäsin terveyteni puolesta, kun hädin tuskin sain pidettyä pyörän tiellä estäen ajautumisen välittömästi tien vieressä kohonneeseen kallioseinämään. Juoksuunkin tuuli antoi oman mausteensa, mutta hieman suojaisammalla reitillä ei kuitenkaan aiheuttanut ylitsepääsemättömiä ongelmia. |
Omalle suoritukselleni kisassa antaisin uinnin osalta arvosanan 7, pyöräilystä 10 ja juoksusta 9-. Uinnissa jouduin taas useampaan otteeseen käsirysyyn alkusuoralla ja lopulta väljemmille vesille päästyäni sainkin kauhoa ylhäisessä yksinäisyydessä valtaosan 1500m matkasta, kun kärki oli karannut tavoittamattomiin. T1 onnistui kivuttomasti ja pääsin lempiratsuni selkään. Pyöräilyosuuden aluksi otin tukevan aika-ajoasennon, painoin pääni alas ja aloin vääntää kampea parhaan kykyni mukaan. 5 kierroksena ajetusta 40km matkasta ajoin yksin 4 täyttä kierrosta. Happi kulki korkeanpaikanleirin jäljiltä kuitenkin niin tehokkaasti, että minua nopeampaan vauhtiin kykeni vain kisan kärjessä yhteistyöllä edennyt kolmikko. Ajoin ensin kiinni ns. kolmosryhmän, josta sain mukaani yhden naisen muiden jäädessä jatkamaan mateluaan. Aussitytön kanssa ajoimme sitten kiinni kakkosryhmän, jonka mukana pyöräilin viimeiset 5km kakkosvaihtoon asti. T2 ei tällä kertaa mennyt salamannopeasti, mutta pääsin kuitenkin lopulta juoksuosuudelle. 10km juoksun alkukilometreillä jalat eivät tiukan pyöräväännön jäljiltä pelittäneet aivan täydellisesti, mutta loppumatkasta meno alkoi olla jo jouhevampaa. Juoksun miinus tulee siitä, että päästin yhden naisen loppusuoralla ohitseni. Käytän sanaa ”päästin” siksi, että en oikeasti edes yrittänyt vastata hänen loppukiriinsä. Jaloissani ei tapahtunut mitään rytminmuutosta, koska aivosta ei tullut siihen johtavaa käskyä. Tuleviin kisoihin, joissa on olympiapisteitä tarjolla minullekin, viritän pääkoppani valmiustilaan vastaavien tilanteiden varalle. Sijoitukseni Oceanian mestaruuskisoissa oli 10. mutta sillä ei sinänsä ole minkään kannalta mitään merkitystä. Tein kisan vain saadakseni kovan startin ennen maailmancupin alkamista. On erittäin epäreilua, että Australian ja Uuden-Seelannin triathlonistit voivat saada aluemestaruuskisoistaan saman verran sijoituspisteitä olympiarankiniin kuin esimerkiksi me eurooppalaiset omista Euroopan-mestaruuskisoistamme. Osallistujamäärä kun näillä nurkilla on vain noin kolmannes vanhan mantereen vastaavasta. Nyt olen palannut takaisin Sunhine Coastille valmistautumaan Mooloolaban maailmancupiin. Markoksen hyvän taustatyön ansiosta olemme päässeet soluttautumaan mainioihin paikallisiin treeniporukoihin, joiden kanssa saamme tehtyä kovia harjoituksia. Hast on myös siirtänyt tukikohtansa tänne, joten kerrankin me yksinäiset suomalaissudet olemme onnistuneet eksymään samalle reviirille. Markos ja minä olemme kovasti imeneet vaikutteita täkäläisestä triathlontouhusta ja aiomme soveltaa kokemaamme ja näkemäämme Kuopiossa, kunhan sinne taas ehdimme asettumaan. Olkaa siis varuillanne Savon teräsmiehet ja –naiset: joudutte vielä opettelemaan aivan uusille tavoille. |
|||
|
15.02.2008 Vaikka olenkin keskittynyt viime vuodet kilpailemaan olympiamatkalla, kiinnostus pitempiä matkoja kohtaan ei ole missään vaiheessa kuollut. Nyt oli sopivaan saumaan tarjolla puolimatkan triathlon, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja testata kestävyyttäni. Tätä varten matkustin Sunshine Coastin leiripaikastani 3000km etelään lähellä Melbournea sijaitsevaan Geelongin kaupunkiin, jonne kokoontui noin 1200 triathlonistia taistelemaan paitsi menestyksestä tässä yksittäisessä kisassa, myös paikoista marraskuussa Floridassa käytävään 70.3 –matkan maailmanmestaruuskisaan. Valtaosa kilpailijoista oli australialaisia, mutta muutamia muukalaisiakin oli joukkoon eksynyt. Minä ja Markos edustimme ainoina Suomea ja aivan kelvollisesti sen teimmekin. Markoksen versio kisasta, kuin myös hänen kuulumisiaan vaihto-oppilaskuukausilta, on luettavissa netissä: http://markosmolsa.blogspot.com. 70.3 tarkoittaa kisan aikana kuljettavaa kokonaismatkaa maileina ilmaistuna. Matka koostuu 1,9km uinnista, 90km pyöräilystä ja 21,1km juoksusta. Lisäksi tulee muutama sata metriä juoksua vaihtojen yhteydessä, mihin kuluva aika sisältyy pyöräilyosuuden aikaan. Geelongissa uinti suoritettiin suojaisassa merenpoukamassa märkäpuvulla yhtenä kierroksena. Pyörällä ajettiin kolme 30km lenkkiä, jossa oli mäkeä ja tuulta sen verran vastuksena, että ilmaiseksi sitä ei kukaan päässyt. Juoksukin oli kolmena n. 7km lenkkinä ja maastollisesti hyvin vaativa, kun reitti oli lähes koko ajan loivaa tai välillä jyrkempääkin ylä- tai alamäkeä. Alamäen voisi luulla olevan myönteinen asia, mutta voin kertoa, että erityisesti jyrkät mäet ovat matkan rasituksen jäykistämille lihaksille itse asiassa melkoista myrkkyä. Sää 10. helmikuuta käydyn kisan aikana oli melko täydellinen, kun lämpötila oli arviolta 20 asteen tuntumassa ja taivas oli ison osan ajasta pilvinen. |
Asia on nimittäin niin, että olen talven harjoittelussa keskittynyt uinti- ja juoksuharjoitteluun, ja pyöräily on jäänyt lapsipuolen asemaan. Esim. talven aikana Suomessa ajoin tasan kerran 40min aika-ajoasennossa reipasta vauhtia, kun nyt kisassa yritin tehdä samaa (ja teinkin) reilut 2,5 tuntia. Ei siinä mitään, jaksoin ajaa yllättävänkin hyvin, mutta aivan varmasti vaatimaton pyöräilyharjoitteluni vaikutti kisan jatkoon eli juoksuun negatiivisesti. Pyöräilyaikani (sisältäen siis muutaman minuutin vaihtoihin kulunutta aikaa) oli tasan 2t41min ja siihenkin olen kohtuullisen tyytyväinen taustat huomioiden. Toinen vaihto meni myös ongelmitta. Juoksuosuuden alun otin hyvin varovasti ja yritin vain saada pyöräilyn jäykistämät jalkani toimimaan. Pian juoksu alkoi rullata mukavasti ja kaksi kierrosta jolkottelin aivan kelvollista tahtia. Kolmannella kierroksella kuitenkin rasitus iski toden teolla ja vauhti tippui. Juoksussa kantavana ajatuksena oli talven aikana työstetyn entistä taloudellisemman juoksutekniikan toteutus kisatilanteessa. Isto kulki mukana koko matkan (mielikuvitustasolla tietenkin) antaen neuvoja milloin paremmasta vartalon kulmasta ja milloin käsien oikeasta linjauksesta. Vaikka en juoksuaikaani (1t33min) olekaan tyytyväinen, vauhti oli muihin kilpailijoihin verrattuna kuitenkin sen verran mukavaa, että sain jatkuvasti ohitella pahemmin hiipuneita. Kokonaisajallani 4t41min46sek olin 17 minuuttia kisan voittanutta matkan hallitsevaa maailmanmestaria, Mirinda Carfraeta jäljessä ja naisten 8:nneksi nopein. Briefly in English: I tested my endurance in a 70.3 race in Geelong (AUS) last Sunday. I finished 8th, 17 minutes behind the winner, World Champion Mirinda Carfrae. All three disciplines: 1,9k swim, 90k bike and 21,1k run, were very even for me. Next thing to do is to improve my speed and then I’ll be ready for the World Cup circuit which will start in Mooloolaba (AUS) in the end of March. I’ve enjoyed training on the Sunshine Coast (even though there has been more rain than sunshine…) for the last two weeks. Anyway, next weekend I’ll travel to New Zealand and stay there for about a month. The plan is to spend two weeks in altitude and possibly participate Oceania Championship Triathlon in Wellington. |
|||
|
07.02.2008 |
Pyöräilylle sopivien reittien etsiminen onollut vielä hieman hapuilua, mutta maastollisesti valittavana on niintasaista kuin kunnon mäkiäkin. Myös juoksupaikkoja pitää vielä kartoittaaparemmin, mutta erittäin mukavaa on juoksennella veden kovettamallaalueella meren rantaviivaa pitkin. Aikaeroon sopeutuminen ei tälläkään kertaa osoittautunut minulle suureksiongelmaksi. Olen nukkunut yöni alusta asti makeasti ja näin ollen päässytvaivatta mukaan paikalliseen elämänrytmiin. Uuteen ympäristöönsopeutumisessa suurena apuna ovat olleet Elli ja Pepe Hentunen, joidenupeasta omakotitalosta löytyi majapaikka niille jaksoille, joita keväänharjoitusleirin aikana Mooloolabassa tulen viettämään. VuosikymmeniäAustraliassa asuneilla Hentusilla on vastaus kaikkiin kysymyksiin ja heosaavat antaa käytännöllisiä vinkkejä joka tilanteeseen. Myös Hentustenluona majaileva toimittaja Ahoniemi on tuonut oman piristävän lisänsäleirin alkuun, kun hänen seurassaan on päässyt mm. vierailemaanedesmenneen krokotiilimies Steve Irwingin perustamassa Australian Zoossa. Jotta tämä ei kuulostaisi liian täydelliseltä, kerrottakoon että juuri nytulkona sataa oikein reippaasti. Satoi jo tänä aamuna, kun klo 6 olinpyörälenkillä paikallisen ryhmän mukana. Mutta pitkälti yli 20 asteenlämmössä sade ei itse asiassa tunnu erityisen pahalta. Niin että sorryguys, koittakaa pitää varpaanne lämpimänä siellä Pohjolassa. |
|||
|
15.01.2008 Taas flunssan kourissa Jostakin kumman syystä olen viime kuukausien aikana kärsinyt flunssasta jo useampaan otteeseen, toisin kuin aiempina talvina. Nytkin olen ollut pari päivää kokonaan harjoittelematta, mikä on tietysti urheilijan painajainen, koska kilpakumppanit treenaavat silläkin aikaa… Toki lepo on aina välillä tarpeen joka tapauksessa, mutta suunniteltuna se tuntuu paljon paremmalta kuin pakotettuna. Joulu ja vuodenvaihde menivät oikein mukavasti ja pääsin hiihtoladuille pohjoisen reissullani. Hiihto on ehdottomasti yksi hienoimmista liikuntamuodoista ja välillä mietin, että mitä jos aikanaan olisin jatkanut kilpahiihtoa… Mutta siitä syystä, että sukset eivät koskaan joko pitäneet tai luistaneet, tai pahimmillaan sekä luisto että pito puuttui, lopetin hiihdon kilpailumielessä ja sitten aikanaan löysin toisen upean kestävyyslajin, triathlonin, omakseni. Triathlon se vasta välineurheilua tosin onkin, ei tarvi kuin pakolliset kilpailuvarusteet ottaa mukaan, niin sallittu matkatavaroiden enimmäispaino jo täyttyy lentokoneella matkustettaessa. |
Siksipä runsas matkustaminen aiheuttaa minulle harmaita hiuksia, kun kaikkea tarvittavaa ei millään voi kuljettaa mukanaan. Reissuilla esimerkiksi kaikki menot lenkkipolkujen ulkopuolellakin tulee vedettyä lenkkareissa läpi, koska kävely- tai juhlakenkiä ei painorajoitteiden vuoksi voi mukana kantaa. Minulle on selvästikin kehittynyt yliherkkyys pakkaamiselle ja se saa takuuvarmasti stressihormonitasoni huippuunsa. Nytkin olen jo valmiiksi stressaantunut pian alkavasta kevään harjoitus- ja kisamatkasta lukuisine lentoineen, vaikka matkalaukkukin on vielä varastossa. Nyt on siis päästy hartaasti odotettuun olympiavuoteen 2008 ja tiedossa on paljon jännittäviä asioita. Ensin kaksi viikkoa kotielämää Kuopiossa, sitten Tampereelle siskon tytön ristiäisiin, missä tulen ensimmäistä kertaa kummiksi, ja sieltä edelleen Helsinkiin ja Australian lennolle. Aah kuinka odotankaan kehoa ja mieltä hellivää lämpöä… Mutta askel kerrallaan. Tärkeintä on toipua tästä taudista kunnolla ja päästä täysipainoiseen harjoitteluun käsiksi. Juuri nyt keittiössä odottaa kohonnut leipätaikina ja raaka-aineet lempiruokani valmistusta varten. Nam tätä urheilijan elämää! |
|||
|
21.12.2007 Joulun kynnyksellä Enää 20km jouluun…siis uintia. Olen tämän joulunalusviikon urakoinut altaassa, jotta saan sitten pyhät olla hyvillä mielin vaikka uimahallit ovatkin kiinni. Pientä palauttelua 60km urakka vaatiikin, onhan se kuitenkin tuplasti sen mitä normaalisti viikossa altaassa kelailen. Etelästä päin kantautui huhuja tänne Savoon, että saadakseen edustaa Suomea triathlonmaajoukkueessa täytyy pystyä uimaan 400m alle 5’10”. Viime tiistaina sitten asettauduin lähtökorokkeelle KuUs:n uintikisassa ja nykäisin rajan alle. Nyt voin levollisin mielin jatkaa harjoittelua tulevaa kilpailukautta silmällä pitäen, kun uintivauhti on todettu edustuskelpoiseksi. Eki on edelleen tehnyt kovasti töitä uintini hyväksi ja eteenpäin on mentykin. Tavoitteen mukaisesti etenkin tekninen osaaminen tuntuu kehittyneen; uinti rullaa nyt paremmin ja meno on symmetrisempää kuin ennen. Olin marraskuussa kokonaisen viikon treenaamatta…ihan kamalaa. Iski sellainen flunssa, että se ei meinannut lähteä pois millään. Kun siitä vihdoin tokenin, meni vähintään viikko ellei kaksikin, ennen kuin treenit alkoivat kulkea samaan tahtiin kuin ennen sairastumista. Onneksi pääsen kuukauden kuluttua pois pohjoisen pallonpuoliskon flunssavirusten ulottuvilta. Kokemukseni mukaan aurinkoisilla seuduilla on paljon todennäköisempää pysyä terveenä. Juoksutekniikan parantaminen on myös ollut viime aikoina työn alla Iston valvonnassa. Videoimme erään vauhdikkaamman juoksutreenin hallissa ja voin kertoa, että nauhan katselu ei ollut kovinkaan mukavaa. Jotain pientä positiivista kehitystä oli hyvällä tahdolla havaittavissa, mutta kovasti on vielä töitä tehtävänä ennen kuin voin ryhtyä malliksi juoksun opetusfilmiin. |
Onneksi minulla on piristävää harjoitusseuraa Heidin, Pauliinan ja Markoksen muodossa, joten lenkille on yleensä kiva lähteä pitämään hartioita pois korvista ja keskivartalon tukipakettia kasassa. Pyöräily on pakostakin ollut hieman sivuroolissa menneenä syksynä, sillä kaikkiin triathlonin kolmesta lajista ei vain voi panostaa samalla intensiteetillä yhtäaikaisesti. Muutamia hyviä treenejä on kuitenkin pyöränkin päällä tullut tehtyä. Jukka kasasi minulle unelma mtb:n (PZ-racingin hiilikuiturunkoinen etujousitettu namupala), jolla olen muutaman pitemmän lenkin ehtinyt ajamaan. Viime sunnuntain nelituntinen lenkki jäi mieleen alkumetreillä sattuneen kolarin ansiosta. Ajoimme Tällä hetkellä Pekingiin vievällä tiellä puhaltaa myötäinen tuulenvire. Erityisen paljon saan vauhtia niiltä ihmisiltä, jotka kukin tavallaan auttavat minua eteenpäin tässä projektissa. Levollista joulua ja reipasta vuoden loppua kaikille matkaseuralaisille. Pian pääsemme käsiksi kauan odotettuun olympiavuoteen – hurraa! |
|||
|
11.11.2007 Ai että ei ole uusia uutisia näkynyt pitkään aikaan? No, olen vain ollut kiireinen tämän urheiluni kanssa. Olen päässyt ylös kilpailukauden lopun motivaatiokuopasta ja tahto tehdä tulosta on tällä hetkellä ehkä vahvempi kuin koskaan ennen. Kolme kevyttä viikkoa viimeisen kisan jälkeen riitti palauttamaan kropan rankan kilpailukauden rasituksista, ja samalla mielen syvissä syövereissä varmistui halu jatkaa taivalta kohti olympiaunelman täyttymistä. Nyt on pian ensimmäinen harjoituskuukausi takana ja hyvä meno päällä. Päälinjauksena syksyn ja alkutalven harjoittelussa on kehittää uintia ja juoksua, kun taas pyöräilyssä pyritään säilyttämään saavutettu taso. Uinnissa ja juoksussa tavoitteena on ennen kaikkea nopeuden lisääminen teknistä osaamista parantamalla. Uinnissa on itse asiassa ehtinyt syntyä jo tulostakin! Olen tehnyt ennätyksiäni lyhyemmillä matkoilla ja treeneissä vauhdit ovat olleet selvästi vuoden takaisia paremmalla tasolla. Toivottavasti juoksuun saadaan yhtä myönteinen kehityssuunta, silloin kevään kilpailukautta voisi odottaa luottavaisin mielin. |
Tässä vaiheessa haluan esittää erityiskiitokset kahdelle henkilölle. Jo vuosia uintivalmennuksestani vastannut Eki Lonka on ollut entistäkin omistautuneempi harjoitteluni ohjaukselle ja hän on ikuisella optimismillaan valanut uskoa myös minulle siihen, että voin vielä ottaa reilun harppauksen eteenpäin uimarina. Voin vain ihailla sitä, kuinka Eki päivästä toiseen - usein jopa kahdesti päivässä - jaksaa tulla uimahallille vetämään minulle uintitreenejä. Toinen erityiskiitoksen ansaitseva henkilö on huomattavasti uudempi tulokas tukiverkostossani, mutta saman tien äärimmäisen tärkeäksi noussut fysioterapeutti Isto Paalimäki Savon Kuntokeskuksesta. Isto on hoitanut tärkeintä työkaluani eli kroppaani kuntoon, ohjeistanut juoksutekniikassa ja antanut neuvoja niin lihaskunnon kehittämiseen kuin liikkuvuuden parantamiseenkin niiltä osin, kuin hän on puutteita havainnut. Isto on osoittautunut harvinaisen asiantuntevaksi ihmiskehon tuntijaksi ja koen olevani hyvissä käsissä hänen hoidossaan. 8kk taival on siis edessä ennen määränpäätä. Tulossa on mitä todennäköisimmin niin hyviä kuin huonojakin päiviä, Elämää isolla E:llä. Yritän jatkossa päivittää uutisia aktiivisemmin ja kertoa säännöllisesti kuulumisia matkan varrelta. Kiitos jokaiselle kanssakulkijalle. Merja |
|||
|
15.09.2007 |
Paasin kovatasoiseen pyoraryhmaan ja sita kautta kisa sai hyvanalun. 6 kierroksen pyorailyosuus on minun mieleeni, silla siina on ihan tuntuvia nousuja. Ajoin vahvasti omassa ryhmassani, enka joutunut liikaa tekemaan vetojuhdan toita talla kertaa. Hyvin sujuneen uinnin ja pyorailyn jalkeen juoksu ei sitten valitettavasti kulkenutkaan. Minulla on ollut loppukaudesta hermotusongelmia oikean jalan kanssa ja tanaan en saanut jalkaa toimimaan etenkaan ensimmaisella 6 km matkalla. Sisukkaasti suoritin kisan kuitenkin loppuun asti, mutta 58. sija ei valitettavasti tuonut yhtaan maailmanrankingpistetta. Olympiakisoissa kaytettava reitti sopii minulle siis erittain hyvin, eika kuumuuskaan nayta aiheuttavan isompia ongelmia. Nyt taytyy vain ansaita ensin paikka ensi elokuun kisaan! Loppukausi ei ole mennyt toiveiden mukaan ja pistesaalis on jaanyt vahaiseksi. Alkuperaisesta suunnitelmasta poiketen paatan kauden maailmancupin osalta tahan, silla nyt on tarkeaa saada jalka kuntoon ennen tarkeita kevaan kisoja. Ensi viikonloppuna osallistun viela Ranskan triathlonliigan kilpailuun, mutta sitten keskityn kuntouttamaan niin kroppaa kuin psyykettakin ja pidan taukoa kilpailuista. |
|||
|
02.09.2007 |
Jokaisen huulilla on varmasti kysymys, että eikö ammattiurheilija nyt jotenkin saisi ne maagiset 20 sekuntia uinnistaan pois, jotta kisat eivät aina kaatuisi siihen. Jos jollakin on kertoa keinot, otan tiedon innolla vastaan. Triathlonuinti vaan sattuu olemaan hyvin monisäikeistä, ja asiat eivät aina mene oman halun mukaan. Yksi keino parantaa kisauintisuoritusta voisi olla aggressiivisempi ja röyhkeämpi käyttäytyminen uinnin aikana. Se vaan ei sovi luonteelleni ja suorastaan vihaan sitä, kun kanssakilpailijoiden suoritusta häiritään uimalla aivan kyljessä kiinni tai jalkojen päällä tai välillä vaihtamalla kurssia uimalla toisten uimareiden päältä. Aion jatkossakin keskittyä oman uintinopeuteni kehittämiseen ja toivottavasti tulosta syntyy, niin ettei minun tarvitse turvautua näin alhaisiin keinoihin. |
|||
|
27.08.2007 |
|
|||
|
21.07.2007 Kahden viikon korkeanpaikanleirin ensimmäiset 4-5 päivää otettiin kevyemmin, jotta ehtisimme sopeutua 1800m korkeuteen ennen rankempien harjoitusten tekemistä. Muutenkin leirin kantavana teemana oli ”high mileage” eikä niinkään tehoharjoittelu. Tosin ohjelmaan kuului myös muutama kovempi pyörä- ja juoksuharjoitus, ja tehoja tuli väistämättä myös siitä, kun pyöräharjoitusten lopuksi kipusimme aina useamman kilometrin ylämäkeen leirikeskukseen. |
Kova harjoittelu näkyi loppumattomana unentarpeena ja kurnivana vatsana. Onneksi leirillä oli mahdollisuus nukkua pitkät yöunet ja lisäksi päivällä treenien välissä. Myös harjoituskeskuksen ruokalan tarjoamat kolme päivittäistä ateriaa olivat monipuolisia ja energiantarpeen sai hyvin tyydytettyä. Treenit sujuivat varsin mukavasti. Altaassa tahkoimme 5km uinteja ja valmentajani mukaan uintini on selvästi paremmalla mallilla kuin vielä vuosi sitten. Pyöräilystä nautin valtavasti upeissa maisemissa. Pisin yhtäjaksoinen nousu oli 90 minuutin mittainen ja siinä meinasi jo usko loppua ennen kuin huipulle päästiin. Vastapainoksi sain sitten nauttia vauhdin hurmasta alamäissä kurvaillen. Juoksuun en ole vielä tällä kaudella saanut kaivattua vauhtia, mutta leirin antoi viitteitä siitä, että Unkarin maailmancupissa ja Hampurin MM-kisoissa juoksukin kulkee entistä kovempaa. Font Romeun harjoituskeskus on rakennettu jo 60-luvulla ranskalaisten urheilijoiden valmistautuessa Meksikon kesäolympialaisiin. Päärakennus on suoraan sanottuna ruma ja paikoin myös aika rapistunut. Yksi ilta sujui aika erikoisella tavalla, kun yritimme pelastaa vessaan jumittunutta miestä. Vessan oven lukko oli jumittunut kiinni, eikä mies sieltä omin voimin selvinnyt ulos. Hälytimme apua ja lopulta sopivat työkalut löytyivät ja mies pääsi vessasta vapauteen. Tulin kahden viikon leiriltä suoraan Unkariin, missä kilpaillaan maailmancupissa 11.8. Sen jälkeen palaan Suomeen valmistautumaan Saksassa 1.9. käytävää MM-triathlonia varten. |
|||
| All rights reserved © 2007 KSU Sport |
|||||