20.08.2008

Olympiaunelma murskaantui

15. elokuuta vuonna 2008 on aika myöntää karu totuus: Peking jäi lopulta haaveeksi.

Unelmoin olympialaisista kauan, tein vuosikausia töitä tavoitteeni saavuttamiseksi, uhrasin lähes kaiken. Yli kaksi vuosikymmentä, 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päivää vuodessa olen elänyt elämää urheilun ehdoilla.
Aikaiset herätykset, jatkuvan reissaamisen ja eron rakkaista, väsymyksen kivun, toivottomuuden, pelon – kaiken olen ollut valmis kohtaamaan uskoen unelmani toteutuvan.

Tämä on ollut kuin useita vuosia kestänyt raskaus, odotus: pahoinvointi, mielialan vaihtelut, ulkonäön muuttuminen; toisaalta ilo kehityksestä sekä sanoinkuvaamattomat onnen ja ykseyden hetket. Ja yhtäkkiä - laskettuna
aikana - kuolema. Täydellinen, lopullinen menetys.

Tai kuin talonrakennusurakka: tinkimätöntä, äärimmäisen huolellista työtä vahvoista perustuksista kattoharjanteen viimeiseen saumaan asti pienintäkään yksityiskohtaa laiminlyömättä. Ja sinä päivänä, kun talo on
määrä luovuttaa tilaajilleen ja saada palkka suoritetusta urakasta, kukaan ei tulekaan ja tili jää saamatta.

Aivan varmasti vuosien työskentely unelmani toteuttamiseksi on kasvattanut minua ihmisenä. Olen nähnyt ja kokenut enemmän kuin valtaosa maailman ihmisistä koko elämänsä aikana. Olen saanut ystäviä, tutustunut lukuisiin
eri valtioihin - tullut maailmankansalaiseksi. Olen kartuttanut mittaamattoman määrän sellaista pääomaa, mitä ei voi kullassa punnita.
Ilman unelmaa olympialaista en olisi se Merja, joka tänä päivänä olen.

Nyt kun viimeinenkin toivonkipinä on sammunut, jäljellä ovat vain kyyneleet. Tulee päivä, jolloin nekin ehtyvät. Silloin pystyn ehkä taas unelmoimaan. Jos vielä rohkenen.


Briefly in English:

I had a dream to get to the Beijing Olympics 2008. For years I did all I could, sacrified a lot to reach my goal. Now I have to admit that I
failed. To be the 1st on the waiting list was not what I wanted. Right now I’m feeling extremely sad and disappointed. Hopefully one day I’m able to dream again.

12.07.2008

Font Romeu

Edellisessä uutisessa lupasin kirjoittaa seuraavan kerran vasta, kun jossittelut voi unohtaa. Päätin kuitenkin laittaa tilanne-tiedotteen jo nyt, sillä jossittelu jatkuu pahimmassa tapauksessa aina Pekingin starttiin asti.

Tässä hommassa kävi nyt nimittäin todella kurjasti. Olen ensimmäinen, eli ITU:n listalla sijalla 56, joka ei tässä vaiheessa ole oikeutettu
kisalippuun. Sanon tässä vaiheessa, koska on vielä olemassa mahdollisuus, että kutsu kisoihin saapuu. Näin tapahtuu siinä tapauksessa, että joku osallistumiseen oikeutetuista urheilijoista loukkaantuu tai luopuu jostakin muusta syystä osallistumisestaan.

Lisäkriteerinä minun kisalipulleni tällaisessa tilanteessa on se, ettei ko. osallistumisestaan luopuvan urheilijan kotimaasta ole asettaa kilpailuun ITU:n kriteerit
täyttävää varahenkilöä.

Tämä epätietoisuus ja jatkuva odottaminen on ollut henkisesti todella raskasta. Valmentajani John Hellemansin kanssa olemme kuitenkin päättäneet pelata pelin loppuun asti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jatkan
valmistautumista olettaen kilpailevani Kiinassa elokuun 18. päivä. Toteutuuko haaveni olympiaedustuksesta, se on puhtaasti Korkeamman
hallussa.