12.07.2008

Font Romeu

Edellisessä uutisessa lupasin kirjoittaa seuraavan kerran vasta, kun jossittelut voi unohtaa. Päätin kuitenkin laittaa tilanne-tiedotteen jo nyt, sillä jossittelu jatkuu pahimmassa tapauksessa aina Pekingin starttiin asti.

Tässä hommassa kävi nyt nimittäin todella kurjasti. Olen ensimmäinen, eli ITU:n listalla sijalla 56, joka ei tässä vaiheessa ole oikeutettu
kisalippuun. Sanon tässä vaiheessa, koska on vielä olemassa mahdollisuus, että kutsu kisoihin saapuu. Näin tapahtuu siinä tapauksessa, että joku osallistumiseen oikeutetuista urheilijoista loukkaantuu tai luopuu jostakin muusta syystä osallistumisestaan.

Lisäkriteerinä minun kisalipulleni tällaisessa tilanteessa on se, ettei ko. osallistumisestaan luopuvan urheilijan kotimaasta ole asettaa kilpailuun ITU:n kriteerit
täyttävää varahenkilöä.

Tämä epätietoisuus ja jatkuva odottaminen on ollut henkisesti todella raskasta. Valmentajani John Hellemansin kanssa olemme kuitenkin päättäneet pelata pelin loppuun asti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jatkan
valmistautumista olettaen kilpailevani Kiinassa elokuun 18. päivä. Toteutuuko haaveni olympiaedustuksesta, se on puhtaasti Korkeamman
hallussa.

24.06.2008

Vancouver-Helsinki-Paris, urheilijan kokemuksia

Sori kun raportti MM-kisasta on viipynyt…siihen on monia syitä. Suurin syy on se, että pääsin 4,5 kk / 4 manteretta / 6 maata käsittäneen ulkomaankomennuksen jälkeen vihdoinkin piipahtamaan Suomessa, ja lyhyen vierailuni aikataulu oli niin tiivis, etten ehtinyt tietokoneen ääressä istuskelemaan. Toinen syy on se, että Pekingin suhteen jossittelu jatkuu, joten minulla ei edelleenkään ole lopullista varmuutta pääsenkö olympialaisiin vai en. Mutta nyt kuitenkin pieni raportti Kanadan kisasta sekä eilisestä Ranskan Grand Prix’stä.

Kaksi viikkoa on tätä kirjoittaessani kulunut Kanadan MM-kilpailusta, mikä oli samalla viimeinen tilaisuuteni kohentaa asetelmiani olympialaisiin oikeuttavassa rankingissa. Lähdin kisaan tavoittelemaan sijoitusta 29 parhaan joukossa, mikä olisi nostanut minut rankingissa yhden pykälän ylöspäin ja tehnyt Pekingin keikasta totta erittäin suurella todennäköisyydellä. Mutta kuinka sitten kävikään…

Matkustin Vancouveriin suoraan Madridin maailmancupin jälkeen ja ehdin olla paikalla 1,5 viikkoa ennen kisaa, mikä oli riittävä aika toipua aikaerorasituksesta. Suomalainen monipuolisuusihme, Vancouverissa viime vuodet vaikuttanut Sami Vaskola piti minusta paikan päällä hyvää huolta ja Suomesta seuraan liittyi kova kaksikko Hast – Paalimäki kisaviikoksi.

MM-kisan olosuhteet olivat karut, kun veden lämpötila oli vajaat 12 astetta ja ilman lämpötila pyöri samoissa lukemissa. Uinti suoritettiin suhteellisen tyynessä merivedessä, pyöräreitillä oli tiukka nousu kahdeksan kertaa kivuttavana ja juoksussa loivaa ylä- ja alamäkeä. Harvemmin on ennen starttia näkynyt märkäpuvun päälle vilttejä ja aamutakkeja kietoneita kilpasiskoja, mutta nyt jokainen teki voitavansa pitääkseen itsensä lämpimänä.

Omalta osaltani uinti meni kohtuullisesti, mutta navigointivirhettä tuli sen verran, että se saattoi maksaa tavoitteen mukaisen lopputuloksen. Pyöräilyn alussa en saanut kangistuneita reisiäni vaadittavaan vauhtiin ja jäin hyvästä porukasta, minkä seurauksena ajoin koko 40km matkan kahdestaan ei-niin-vahvan kilpakumppanin kanssa. Se oli sekä hidasta että voimia kuluttavaa. Niinpä tappiota edellä meneviin kertyi koko ajan lisää ja sijoitustavoite katosi horisonttiin. Juoksin kohtuullisen hyvin (kiitos jälleen kerran Istolle, juoksu on kivaa, kun jalat liikkuvat) ja onnistuin pitämään olympiarankingissa juuri edelläni olevan Meksikon tytön takanani, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Sijoitukseni oli kohtuullisen vaatimaton 45. ja piste-eroa Meksikon Coronaan kertyi sen verran niukasti, että hän pysyi rankingissa edelläni vaivaisten 60 pisteen verran. Esim. jos joku vuoden 2007 huonosti menneen loppukauden kisoista olisi onnistunut edes keskinkertaisesti, sijoituksemme rankingissa olisivat nyt toisin päin. Mutta kun ei niin ei.

Mitä nyt tapahtuu, niin se on Korkeamman hallussa, itse voin vain odotella. Ainoa takaporttini Pekingiin on se, että kaikkia rankingissa edelläni olevia urheilijoita ei lähetetä Pekingiin heidän kansallisten olympiakomiteoidensa toimesta. Tieto tästä tulee 7. heinäkuuta. Koska urheilija ei kuitenkaan voi vain levätä laakereillaan, jotain pitää tehdä ennen sitäkin.

Vancouverin jälkeiset 2 viikkoa olivat urheilun suhteen hyvin kevyitä, mutta ulkoministeri Stubbin kanssa keskellä Helsinkiä heitetty lenkki jää sentään historian kirjoihin. Paluu tositoimiin tapahtui eilisessä Ranskan liigan kisassa Pariisissa.

Pariisi kisapaikkana oli sinällään varsin eksoottinen ja pieni tärkeimmät nähtävyydet käsittänyt sightseeing oli hieno bonus reissulle. Itse kisassa uimme 750m Seine-joessa, pyöräilimme 20km hevosurheilupyhätön ympärillä ja juoksimme arviolta 4km saman areenan sisäpuolella. Kisassa oli mukana yli 70 naista, mikä ei jäänyt huomaamatta! Uinti oli täydellinen kaaos. En muista milloin olisin viimeksi panikoinut yhtä pahasti, nyt tuntui etten saa happea mistään ja yritin vain kaikin keinoin päästä väljemmille vesille joka puolella huitovien ja potkivien käsien ja jalkojen keskeltä. Vedestä ylös nousu oli oma lukunsa, kun liukkaan muovipaloista kootun ponttoonin päälle piti yrittää kammeta itsensä käsivoimin ja kymmenien naisten halutessa nousta ylös yhtä aikaa jäljessä tulleet tekivät edellään olleiden nousemisen todella vaikeaksi. Olin erittäin helpottunut päästessäni pitkältä tuntuneiden lähes 12 minuutin jälkeen kuivalle maalle ja nopean vaihdon jälkeen pyöräilyosuudelle. Tällä kertaa Vancouverista poiketen sain vauhdin päälle heti ensi metreistä alkaen ja hiljalleen ympärilläni oli vahva ryhmä, jonka kanssa ajoimme kärjen kiinni ja näin ollen pääsin ensimmäisten joukossa kakkosvaihtoon. Levänneestä kropasta löytyi juoksuunkin hyvä vaihde ja runttasin menemään oikein raivokkaasti. Pienen tuuletuksen arvoinen loppukiri irtosi vielä maalisuoralla ja siivitti minut pienoismaailmancupiksi kutsuttavan liigan kilpailussa viidenneksi. Kauemmin kuin kisasuoritukseen menikin sitten 90ml näytteen tiristämiseen dopingtestissä, minkä seurauksena missasin jopa junayhteyteni eteenpäin, mutta se onkin sitten aivan oma lukunsa…

Nyt olen jo vaihtanut Pariisin ihmisiä vilisevät kadut Pyreneillä sijaitsevan Font Romeun harmoniseen luonnon rauhaan. Tämä on sama harjoituskeskus 1800m korkeudessa, missä viime kesänäkin treenasin (terveisiä pelastaville enkeleilleni Annelle ja Arille, tällä kertaa puksutin perille keltaisella junalla Ranskan puolelta!). Täällä saan taas urheilla valmentajani silmän alla ja harjoitella olympialaisiin jo valittujen urheilijoiden kanssa, joten alles in ordnung.

Uusia uutisia sitten, kun jossittelut voi viimeinkin lopettaa. Merja